torstai 25. kesäkuuta 2009

Kaunis kesäilta Röllön reviirillä



Tähän tupsuun et äiskä koske. Nypi siä vaan siällä yrttimaalla. Tää on miun salaatti.


Hevoskastanjan alla voi olla sillee köllöllää.


Kesäillan huumaa.


Äiskä istutti miun kakkalaatikkoon sinisiä kukkia, merkillistä menoa.


Njam. Salaatti pitää kollin kolesterolit kohillaan.

Yöllä on varmaan joku jumala kulkenut puutarhassani



Tykkään jotta unikko on kauneinta kesässä. Kauaahan tuo ei kukallaan ilahduta, mutta räpsitään kuvia kameran täydeltä niin voipi sitten muistella lopun vuotta.


Ne ilmestyvät viljapeltoon kuin armeija pieniä sotilaita; mutta niiden puna on paljon kauniimpaa.

Jules Renard




Yöllä on varmaan joku jumala

kulkenut puutarhassani:

kaikki unikot ovat auenneet.

Tuskin uskallan astua ulos,

pelkään palavani pienissä liekeissä.

Katri Vala


Maisema

On ehtoo hämäräinen,
ja saunat sauhuaa.
Ruislintu yksinäinen
vain jossain narahtaa.

On luona tuvan seinän
unikko punainen,
ja jostain tuoksu heinän
ui yli peltojen.

Soi kaukaa kosken humu
kautt' illan hiljaisen.
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen.

Ruislintu yksinäinen
taas jossain narahtaa…
On taas ehtoo hämäräinen
ja saunat sauhuaa.

Kaarlo Sarkia, Kahlittu 1929




sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Kuvia kirjansidonnasta


Sain kirjansidonnan kuvia pelastettua palaneelta koneeltani.

Kuvat löytyy "sivuilta" tai tästä linkistä.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Kukkaisaa Juhannusta kaikelle kansalle!



Tässä meitin "juhannusruusu" täydessä kukassaan.



Piippuköynnöksen kukka hymyilyttää joka vuosi.


Alppiruusun takana harva syreenimaja, mutta jos se siintä tuuhentuis ajan kanssa.

Kissakuvahaaste 113: Sottapytty



Sottapytyn häntä. Tassuthan meiän piti pestä.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Unikon sydvesti


Blogini on jähmettynyt. Sukututkimus koukuttaa taasen uuden ohjelman myötä, mutta kyllä miä taas joskus palaan tännekin kirjoittelemaan.

Pikakierros puutarhassa sateiden välillä.


Unikon sydvesti.


Mummuni ja vaarini olivat aikoinaan töissä Harvialan taimitarhalla, he toivat sieltä pihalleen 1955 hevoskastanjan taimen, joka kasvoi valtavaksi puuksi. Sieltä äitini ja isäni saivat hevoskastanjan alun. Kun vanhempani muuttivat, tuo hevoskastanja siirrettiin meidän pihallemme huhtikuussa 1999 metrin mittaisena risuna. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, puumme on viisimetrinen, mutta ei vielä kuki.


Tuossapa kuvakin vaarini hevoskastanjasta.


Alppiruusu aloittelee kukintaansa.