keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Toisen roska on toisen aarre.



 Kannatti avata suunsa. Vuosi sitten aloin jutteleen, jotta kuin kiva ois simmonen helmiverho. Eilennä sitten Marja-ystäväiseni luovutti miulle jonkun roskana hylkäämän vanhan verhon. Tarvittiin vain vettä ja saippuaa, jonkun verran saksimista ja maalaamista. Ja eikun naulat oven päälle ja tadaa... miulla on nyt helmiverho. Kiitos Marja!



Röllö heitti pari varvia verhon läpi ja kävi maate. "No joo, kelpaa".

2 kommenttia:

  1. Moi!
    Onko Sinulla vielä tuo lasihelmiverho? Ja oletko itse siihen mahd. jo kyllästynyt?
    Olisin kovasti kiinnostunut ostamaan sen! :-)
    Helenatupu@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tuo helmiverho on jo löytänyt kahdessa osassa uuden kodin askarteluhuoneesta, mutta lohdutukseksesi voin kertoa jotta helmet ovat muovia :)

      Poista